Maapistepäivitys: 51

Lento Karrin rahoittamalla lentokoneella Zanzibarilta Dariin Knuden kanssa.

Tehdäänpä päivitys pitkästä aikaa The Traveller’s Century Clubin listaani. Viime aikoina maita ei ole tullut, mutta lista oli vähän vahentunut. Aiheesta lisää aiemmassa postauksessani.

Maat ja territoriot

Eurooppa ja Välimeri

  1. Ahvenanmaa (FI)
  2. Alankomaat
  3. Andorra
  4. Baleaarit (ES)
  5. Belgia
  6. Englanti (GB)
  7. Espanja
  8. Gibraltar (GB)
  9. Italia
  10. Itävalta
  11. Kroatia
  12. Kypros
  13. Latvia
  14. Luxemburg
  15. Monaco
  16. Norja
  17. Puola
  18. Ranska
  19. Ruotsi
  20. Saksa
  21. Skotlanti (GB)
  22. Slovakia
  23. Slovenia
  24. Suomi
  25. Sveitsi
  26. Tanska
  27. Tshekin tasavalta
  28. Unkari
  29. Venäjä (Euroopanpuoleinen)
  30. Viro

Pohjois-Amerikka

  1. Kanada
  2. Meksiko
  3. Yhdysvallat

Lähi-itä

  1. Libanon
  2. Syyria

Atlantin valtameri

  1. Islanti
  2. Kanariansaaret (ES)

Aasia

  1. Burma (Myanmar)
  2. Kambodzha
  3. Laos
  4. Malesia (mantereinen)
  5. Thaimaa
  6. Vietnam

Afrikka

  1. Etelä-Afrikka
  2. Namibia
  3. Botswana
  4. Sambia
  5. Zimbabwe
  6. Malawi
  7. Tansania
  8. Zanzibar (TZ)

Ei vieraltuja maita

  • Tyyni valtameri
  • Intian valtameri
  • Etelämanner
  • Etelä-Amerikka
  • Väli-Amerikka
  • Karibia

Yhteenveto

  • 30/67 – Eurooppa ja Välimeri
  • 8/54 – Afrikka
  • 6/51 – Aasia
  • 3/6 – Pohjois-Amerikka
  • 2/13 – Atlantin valtameri
  • 2/20 – Lähi-itä
  • 0/7 – Etelämanner
  • 0/7 – Väli-Amerikka
  • 0/13 – Etelä-Amerikka
  • 0/14 – Intian valtameri
  • 0/30 –Karibia
  • 0/39 – Tyyni valtameri

Yhteensä 51 maata tai territoriota. Ei siis vieläkään asiaa satasen kerhoon.

Share

Venuksen ylikulku

Venuksen ylikulku

Venuksen ylikulku nähtynä Kirkkonummella 6.6.2012 klo 6.21.

Siellä se nököttää. Musta piste aurinkoa vasten. Aurinkokuntamme toinen planeetta lipuu tähtemme editse.

Olin keskiviikon vastaisen aamuna liikenteessä (yötä myöten) bongatakseni Venuksen ylikulun. Ilmiö on nähtävissä pareina noin sadan vuoden välein, joten tämä oli itselleni kertaluonteinen juttu, kun 2004 ylikulusta en tainnut kuullakaan.

Havaintopiste 1 Sanomatalon katolla auringonnousun aikaan osoittautui tyhjäksi arvaksi.  Pilvet peittivät näkyvyyden. Siispä autolla Kirkkonummelle, jossa oli paikallisia tähtiharrastajia paikalla jo klo 04 toisin kuin Kaivopuiston tornilla, jossa kekkerit alkoivat vasta 06. Sieltä sai myös AstroSolar-kalvoa, josko aurinko tulisi kunnolla esiin — sitten suodatusta tosiaan tarttisi.

Pitkä ajo ja odotus palkittiin Kirkkonummella lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen, kun taivaanverho raotti hiukan aurinkoa esille. Hyvin niukasti kyllä. Vajaan minuutin aikana ei pilvien välistä silmällä (suojattuna) nähnyt mitään, mutta kameran koekuvan puhkipalanut aurinko sisälsikin pienen mustan pisteen. Siinä se on!

Vielä hetkeä myöhemmin pilvet rakoilivat sen verran, että kameran optiikan kautta saattoi erottaa itse mustan pisteen auringon pinnalla. Nyt se on nähty! Meniköhän silmät? Filttereinä ei ollut kuin pilvet auringon edessä.

Havaintopiste 3 Kauniaisissa autoa palauttaessa — aurinko näkyi hetken kirkkaana 7.58, jolloin ylikulku oli jo ohi — no teoriassa siis sielläkin näki tapauksen. Edeltävät 10 minuuttia Tuopin kanssa katsellessa meni pilvien takia harakoile. No, pitää katsoa sieltä otetut kuvat myöhhemmin, josko  jotain olis “nähnyt”.

Mielenkiintoinen tapahtuma kaikenkaikkiaan. Ja onneksi tuo yksi kuva tarttui ruudulle. Ei tullut turhaan valvottua. :)

» Suomalaisten kuvia Ursan Taivaanvahti-sivustolla.

Kirkkonummen komeetan herrasmiehet

Kirkkonummen komeetan herrasmiehet odottelevat rakoa pilviverhossa.

Share

Henkinen haava arpeutuu hitaasti

Teitkö henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Kiusasitko? Kenties yhä?

Kymmenen vuotta sitten luokkakokoukseemme saapui paikalle koulussa kiusattu poika. Hän saapui ainoastaan kertoakseen eräälle toiselle, mikä mulkku tämä oli ollut yläasteella. Sanallinen palaute riitti ja tämän jälkeen kiusattu poistui paikalta jättäen muut ihmettelemään tapahtunutta. Moni syytönkin tunsi piston sydämessään. Joku ehkä kohautti olkapäitään ja ajatteli, että juntti mikä juntti. Olisiko pitänyt ajatella ja toimia toisin jo yläasteella?

Suomessa tapahtui taas joukkomurha. Yleiseen keskusteluun nousi pohdinta siitä, miten teot voidaan estää jatkossa. Esiin nousi toki tietokonepelit1. Kansanedustaja suunnitteli alkolukkoja asekaappiin2. Aseista keskusteltiin myös hillitymmin.3, 4

Meri Valkaman kolumni5 poikien harjoittaman väkivallan yhteiskunnallisesta hyväksymisestä oli jo askel parempaan blogaukseen, mutta…

ylivoimaisesti merkittävin kirjoitus aiheeseen on kuitenkin kirjoitettu jo kolme ja puoli vuotta sitten Suomen Kuvalehdessä. Katri Merikallion artikkeli “Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja” sukeltaa suoraan yhden ihmisen sielunmaisemaan. Se ei ole kaunista katsottavaa, mutta tärkeää luettavaa.

Kiusattu Lauri (nimi muutettu) kertoo siinä raadollisesti valkoisesta vihastaan, jolla ei suinkaan viitata rotuun, vaan suunnitelmalliseen harkittuun vihaan. Vihasta, jonka johdosta hän piti itseään jopa tuvallisuusriskinä varusmiespalveluksessa ja keskeytti sen. Vihasta, jossa tunnekylmästi toivotetaan ensin hyvää päivää mummolle ja seuraavaksi jo teloitetaan ihmisiä.

Näin Lauri kuvaa Suomen Kuvalehdessä omaa muutostaan lapsuuden kiusatuksi joutumisesta joukkomurhan suunnittelijaksi.

”Eikä mitään tönimistä, vaan neljä piteli kiinni ja kaksi hakkasi täysillä. Tai minut kaadettiin kuralammikkoon. Neljä piteli kiinni, kaksi hyppi päällä.”

”Olin se hyväntahtoinen kiltti poika, joka ei koskaan lyönyt takaisin.”

”Mutta sisälläni tapahtui jotain.”

Kuusitoistavuotiaana Laurin mieleen alkoi nousta mielikuvia totaalisen sovituksen hankkimisesta.

”Ei niin, että olisin mennyt lyömään jotain takaisin, vaan apokalyptisia joukkomurhaan liittyviä fantasioita. Ajattelin, että menisin johonkin paikkaan ja ampuisin kaikki. Koin, että vain kostamalla voisin saavuttaa sovituksen kokemalleni.”

(Lähde: Suomen Kuvalehti)

Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Ei näitä tapauksia lopeteta, ellei puututa kiusaamiseen jo varhain. Siinä voi jokainen isä ja äiti kantaa kortensa kekoon. Myös jokainen kiusaaja – tai entinen kiusaaja.

Jos yhteiskunta haluaa vakavissaan estää uusien auvisten ja saarien synnyn, Lauri suuntaisi katseen ja avun nyt niihin, jotka ovat joutuneet kokemaan vakavaa koulukiusaamista tai väkivaltaa.

”Nyt meillä kaikki huomio keskittyy niihin, jotka hakkaavat.”

(Lähde: Suomen Kuvalehti)

Luokkamme kiusaajien ja kiusauksesta vaienneiden onneksi kymmenen vuotta sitten kiusatulle riitti välittää terveiset sanoin, ei teoin.

—-

ps. Jos joukkomurhassa on kyse hyvityksestä, tunteesta saada sanottua kiusaajilleen takaisin, on murhaajan nimen ja kasvojen julkituominen mielestäni yhteiskunnallisen edun vastaista. Näkyvyys voi tarjota tunteen, jossa murhaaja saa vihdoinkin olla näkymättömän uhrin sijaan näkyvä tekijä. Miinuspisteet siis Iltalehdelle Hyvinkään surmista epäillyn esiintuomisesta joka marketin kassalle, vaikka tieto olisikin netistä löydettävissä. Vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen toki myös moni muu media julkaisi lopulta epäillyn nimen. Suuren yleisön ei mielestäni ole tarve tietää nimeä.

—-

Lähteet:

Tärkein, jo yllä linkattu Katri Merikallion artikkeli Suomen Kuvalehdessä: “Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja”

(1) Timo Harakka: “Yksityisestä itsetuhosta julkiseen joukkotuhoon”
(2) Annika Lapintie: “Asekaapit katsastettaviksi ja oviin alkolukot”
(3) Mikko Niskasaari: “Ampuma-aseiden määrällä huijataan, taas”
(4) Nimetön blogi Wulf.fi: “Haluan ihmisen arvon takaisin”
(5) Meri Valkama: “Yksittäistapausten maa”

Share

Kameran hankintaopas

Onko aika vaihtaa kameraa? Vasemmalla nykyinen suosikkini Olympus E-PL2 ja oikealla isoisäni suosikki Kodak Instamatic 233X.

Kysymys: Mikä kamera kannattaisi hankkia?

Vastaus: Miksi aiot kuvata?

Tämä keskustelu tulee usein vastaan. Siihen on valokuvauksen harrastajana jo tottunut. Kameran hankintaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Kysyjä olettaa usein hänen tarpeittensa olevan vastaajan tiedossa ja ihmettelee, kun kysymykseen vastataan kysymyksellä.

Ongelmaa voi lähteä purkamaan perinteisellä M-kysymyssarjalla: mitä/missä/milloin/miten/miksi aiot kuvata. Vasta näiden jälkeen voimme miettiä millä aiot kuvata ja millä aiot harrastuksesi maksaa, eli paljonko paalua on varaa heittää kaupassa tiskiin.

Osalla kysyjistä on jo vankka mielipide siitä millaisen kameran he haluavat. Näkemys rajoittuu vain fyysiseen kokoon. Yksi haluaa pokkarin, eli taskuun menevän pelikorttipakan kokoisen kameran. Toinen tahtoo järkkärin, koska sellaista käytävät ammattilaisetkin. Tämä ennakkoasenne vaikeuttaa oikean kameran löytämistä käyttötarkoitukseensa. Tieto on kuitenkin hyvä pistää muistiin.

Kameran hankinta tulee lähteä purkamaan tarkoituksesta. Miksi nyt ollaan hankkimassa uutta kameraa? Oliko vanhaa laisinkaan, vai onko siinä jotain vikaa? Jotain selvästi on vialla. Ehkä aiemmat laitteet eivät sovi käyttötarkoitukseen.

Mieti ensin miksi nyt tarvitaan kameraa. Se vastaa moneen seuraavista kysymyksistä. Jatka vasta sen jälkeen eteenpäin.

“No kun tää kamera ottaa huonoja kuvia”

Miten niitä huonoja kuvia tulee? Mieti miten kuvaat. Oletko lapsesi futistreeneissä ja tenava viilettää kuvasssa alta pois ennen kuin kamera ehtii tarkentaa? Kuvaatko sisällä pöytäjuhlissa ihmisiä ja salaman väläys tekee kaikista etualalla kalpeita ja tausta jää tummaksi.

Onko ongelma taidoissasi vai vika vehkeessä? Voi olla molemmissa tai vain toisessa – ole rehellinen. Aika moni 1900-luvun hienoista otoksista on otettu paljon vaatimattomammalla kameralla kuin mitä nyt on saatavilla. Taitoa ei voi ostaa. Tekniikka toki luo rajoitteita, joita voi paikata euroilla. Nykyinen digipokkari ei pysty ottamaan samanlaisia kuvia kuin vanha palkkikamera. Molemmille on kohteensa.

“Ei tällä saa mitä mä haluan”

Nyt ollaan jäljillä. On selvitetty joku ongelma, joka johtuu kuvaajan ja kohteen väliltä, siis kamerasta. Tässä kohtaa tiedetään mahdollisesti jo paljon kameran vaatimustasosta. Kuitenkin usein ollaan vielä ihan hakoteillä lopullisesta suosituksesta, eikä sitä voi paljastaa kysyjälle. Muuten voi mennä suositus metsään. Pitää udella lisää.

“Missä ja mitä meinasit kuvata?”

Lomalla? Pimeässä? Muotokuvaa? Liikkuvaa kuvaa? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kameran hankinta on lopulta kivulias kompromissi. Jotain jää aina saamatta. Tässä kohtaa pitää selvittää hankkijan motivaatio. Valehteletko? Aiotko toisiaan tehdä kaikki ne asiat mitkä tässä lupaat? Paremmista lomakuvista haaveileva tuskin kantaa matkalla mielellään kolmen kilon pakettia parasta optiikkaa. On aika esittää vanha teesi:

“Paras kamera on se, joka sinulla on mukanasi.”

Jos et oikeasti aio kuljettaa järkkäriä, älä haaveile sellaisesta. Hyviä kuvia saat pienemmälläkin rahalla. Tässä kohtaa on hyvä huomioida kysyjän ennakkoasenne. Jos etsittiin pokkaria, on usein turha tarjota isoa järjestelmäkameraa tilalle, vaikka tarpeet olisivat mitkä. Yleensä kompromissi löytyy huonommasta laadusta ja valinnaksi tulee kuitenkin taskukamera. Järkkäristä haaveilevalle sen sijaan pystyy suosittelemaan pienempää kameraa.

Tässä tapahtuu myös kamerasuosituksen jako kolmeen haaraan. Ne kaikki liittyvät kokoon. Ei mihinkään markkinahömppään, joka usein ilmaistaan numeroina paketin kyljessä. Ihan tosissaan, älä välitä niistä megapikseleistä.

Kolme vaihtoehtoa

“Haluan pienen kameran, jotta se kulkee helposti mukana.”

1. Etsitään sinulle hyvä pokkari

“Hyvää pitäisi saada, mutta järkkäri on tolkuttoman iso”

2. Pokkari ei ostajaa vakuuta ja järkkäri on hylätty jo ajatuksena, joten otetaan jotain siltä väliltä

“Haluan järkkärin, jotta saan parhaita kuvia”

3. No etsitään järkkäri, mutta harkitaan myös muita vaihtoehtoja.

Luokittelussa ei etsitä yli tuhannen euron järjestelmäkameraa. Niitä hankkivat tietävät kyllä, mitä etsivät ja osaavat löytää tarvitsemansa tiedot. Ne taas, joilla on varaa heittää yli tonni kameraan tietämättä mitä etsivät, ovat valitettava tapaus, joiden annetaan hukkua omaan piittaamattomuuteensa surren samalla hienon laitteiston häviämistä osaamattomiin käsiin.

Paneudumme seuraavaksi kuhunkin ylläolevista vaihtoehdoista. Esitetän teknisiä termejä vain, jos ne ovat kohderyhmälle tarpeen. Pokkarinostajan ei pidä tietää mitään megapikseleistä tai kennon koosta. Nykykameroista voi todeta, että riittää. On niitä mekapikseleitä ja muita. Ihan riittämiin. Jätetään ne jargonit markkinamiehille.

Pokkarin etuja: kamera kulkee huolettomasti mukana minne vain. Kamera: Panasonic Lumix DMC-LX3.

“Pokkari”

Canon IXUS 105

Etsit todennäköisesti parempaa kuvaa vanhaan pokkariisi verrattuna tai pienempää kokoa 2000-luvun alkupuoliskon mötkäleelle, jota kutsuttiin pokkariksi vaikkei se mahtunut reisitaskuun. Ehkä etsit harrastajajärkkärillesi pikkuveljeä, jolla saisi laatua ja joka kulkisi mukana.

Raha ratkaisee. Jos pitää päästä halvalla, niin osta se Canonin IXUS-sarjan kamera, joka kukkarollesi sopii. Canonilla on selkät valikot, hyvä maine ja pitkät perinteet digipokkareissa. Ihan kivan kameran tulet saamaan. Tässä on turha miettiä liikaa ominaisuuksia. Älä katso, koska jossain viereisessä mallissa on kuitenkin jotain parempaa tai isompaa numeroa paketin kyljessä. Niillä ei ole tapauksessasi väliä.

Nämä vähän reilun satasen kamerat ovat niitä, jotka pari vuotta sitten maksoivat 300 euroa. Niistä löytyy jo kuvanvakain, joka armahtaa haparoivien käsiesi näpsyjen kanssa. Otat vähemmän tärähtäneitä kuvia ja sillä on väliä. Rehellisesti puhuen et kuitenkaan ota tilanteesta kovin montaa kuvaa, joten olisi kiva, että ne muutamat edes onnistuisi. Käytä ennemmin säästyneet rahat vara-akkuun. Siitä on paljon enemmän iloa. Et muista kuitenkaan ladata kameran akkua kovin usein. Videotakin nämä epelit ottavat. Kuvaat kuitenkin käsivaralta satunnaisia otoksia ilman suurta suunnitelmaa. Siihen näiden pokkarien videoasetukset riittävät vallan hyvin.

Reilu satanen on tosiaan reilu satanen. 125 eurolla saat Canon IXUS 105:n ja parilla kympillä kotelon seuraksi. Toki voit säästää kotelossa. Satasen kamera on kulutustarvike, jonka kohdalla on oltava valmis siihen, että kamera saa ottaa vastaan kolhuja käsilaukun pohjalla tai pinta naarmuuntuu farkkujen taskussa.

“Parempi pokkari”

Canon PowerShot S95

Jos etsit parasta, mitä rahalla saa paidantaskuun, osta nyt Canon Powershot S95. Satasen kameraan saat lisäksi paremman valovoiman, jolla kuvaat hämärässäkin kelvollisesti. Tällä kameralla saat hyviä kuvia. Sitä kaikki kehuvat ja siinä on ominaisuuksia tutkittavaksi ja opeteltavaksi. On manuaaliasetusta ja raw-kuvaa (jos et tiedä, älä kysy, koska se on eri luennon aihe, mutta myös hyvä hetki oppia lisää valokuvaamisen teknisestä puolesta). Tämän kameran minä hankin, sitten kun on 400 euroa ylimääräistä taskussa, kolmanneksi kamerakseni. Tilaa kamera Saksasta, niin säästät 50 euroa. Kovin laajaa kuvaa ei tälläkään saa, joten sisätiloissa ja maisemissa voisi haluta jonkun muun pokkarin. Vaikkapa Panasonicin DMC-LX5:n. Itselläni on sen pikkuveli LX3 ja juuri keväällä myin idean tästä kamerasta kaverilleni, joka on siihen hyivn tyytyväinen. Tilasi muuten sen Saksasta edullisemmin. Älä tilaa Jenkeistä, koska takuu ei todennäköisesti ole voimassa ja tulli pysäyttää paketin ja mätkäisee verot päälle.

Välimallin kameralla kuvaa kirahvin siinä missä järkkärilläkin. Kamera: Olympus E-PL2.

“Jotain siltä väliltä”

Etsit todennäköisesti järkkäriä, muttet ole oikein vakuuttunut isosta koosta ja painosta. Haluat laatua sekä kameran optiikalta, että rungon ominaisuuksilta. Olet tullut etsimään kameraa oikeaan aikaan. Olympus ja Panasonic toivat muutama vuosi sitten markknoille ihan uuden konseptin: peilittömät järjestemäkamerat. Tämä pienensi laitteen fyysistä kokoa, mutta säilytti melko hyvin isoveljensä järkkärin ominaisuudet. Kameravalmistajat haistoivat kaltaisesi kuluttajan olemassaolon ja alkoivat tehdä kameroita toiveisiisi. He esittelivät micro four-thirds -malliston (m4/3). Kamerassa on järkkärin tapaan vaihdettavat linssit, mikä antaa kuvaukseen paljon uusia mahdollisuuksia pokkariin verrattuna, sekä isompi kenno (eli digikameran filmi). Nämä yhdessä mahdollistavat tarkemmat kuvat, joissa on parempi laatu heikommassa valaistuksessa.

Ongelma tätä kameraryhmää suositellessa on tiedostaa, miltä suunnalta tuulee. Onko ostaja hankkimassa parempaa pokkaria, vai pienempää järkkäriä? Eli etsitäänkö lisää ominaisuuksia nykyiseen, vai pyritäänkö säilyttämään mahdollisimman paljon järkkärin ominaisuuksia.

Itse suosittelen molemmissa tapauksissa asennoitumaan ajatukseen ominaisuuksien runsaudesta. Tällöin kameraan tulee enemminkin liikaa kuin liian vähän ominaisuuksia. Silloin ei jää taitojen kehittyessä jotain mahdollisuuksia uupumaan. Valitettavasti kameravalmistajat tuntuvat ajattelevan toisin päin, etenkin Panasonic. Nyt puhun pokkarimaisista m4/3-kameroista, en järkkärimäisistä mailleista.

Lanseeratessaan malliston Panasonic julkisti vallankumouksellisen GF-1:n, joka riemastutti pitkän linjan valokuvaajia paitsi retromaisella ulkomuodollaan, myös erinoimaisella valikoimalla teknisiä ominaisuuksia ja käytettävyyttä. Sittemmin mallisto on edennyt jo GF-3:een, jossa käytettävyyteen vaikuttavia elementtejä on vähennetty pokkarimaistamalla kameraa entisestään. Parannuksena on tullut lisää isompia numeroita paketin kylkeen, millä ei oikeastaan ole väliä, paitsi markkinajargonissa. Onneksi Panasonic sentään tekee hyviä linssejä vakaajalla.

Onneksemme Olympus on vastannut dilemmaan hajauttamalla mallistoa. Heiltä m4/3-kameroista löytyy nyt kolmea mallia: PEN-micro, PEN-lite ja PEN. Nämä voi ajatella siten, että pokkarista parempaa kameraa etsivä voisi ostaa PEN-micron ja järkkäristä pienempää etsivä valitsisi PEN-liten. Pelkkä PEN on markkinoilla siksi, että se on vähän kalliimpi kuin PEN-lite, joten ne joilla ei ole PENiin varaa ostavat PEN-liten. Sama pätee suositukseeni: olet sijoittamassa kameraan paljon rahaa, ehkä enemmän kuin halusitkaan. Osta PEN, mutta jos kukkaroa hirvittää, ota joku muu malli ja tingi ominaisuuksista.

Eli ostamme Olympus PENin. Tuorein malliston helmi on E-P3, jolla kuvaa hyvin seuraavat vuodet erinomaisia kuvia melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Tätä kameraa käyttää moni ammattilainen harrastuskuvauksessaan. Järkkärin raahaaminen on yksinkertaisesti liikaa, mutta kuvanlaatu täyttää odotukset. Kameramallin käyttäjiin kuuluu muun muassa eläköitynyt studiokuvaaja Pekka Potka, jota ison järkkärin kantaminen ei enää kiinnosta. Olympuksen PENeissä joistain malleista puuttuu ominaisuus, jossa kamera tunnistaa onko otettu valokuva pysty- vai vaakakuva, eikä kamera näin käännä kuvia tietokoneella oikeaan asentoon. Tämä vain varoituksen sanana. Voi tulla ylimääräistä työtä, mikä on aina turhauttavaa. Se on kuitenkin pieni miinus plussiin verrattuna.

Olympus E-P3

Olympus E-P3

PENillä saat myös hyvää videokuvaa. Mikrofonien littäminen on hankalaa, mutta siitä kiinnostuneet ottanevat itsekin selvää. Paramman stereomikrofonin tähän kyllä saa edullisesti harrastajakin. Olmypukseen verrattuna Panasonicin valtti tässä luokassa onkin enää hyvät video-ominaisuudet, mutta niihinkin huuteluihin Olympus vastaa kiitettävästi kameran kohderyhmä huomioiden.

Lopullisessa hankintapäätöksessämme vaikeinta on linssit. Nyt olet oikeasti ostanut vasta ajatuksen tulevan kamerasi rungosta ja sen ominaisuuksista. Toki tiedostit jo, että näissä kameroissa saa vaihdettua linssejä. Ja optiikkahan ratkaisee lopulta valokuvan laadun kuvaajan lisäksi. Niillä 1900-luvun huippukuvaajilla oli ihan erillainen optiikka kamerassaan kuin taskussa olevassa kännykässäsi. Olympus ja Panasonic tuovat jatkuvasti uusia linssejä m4/3-mallistoonsa, mikä on hieno asia kuvaajalle ja kallis kuluttajalle.

Itse päädyin hankkimaan laajasta kuvasta aina kaukaiseen kohteeseen saakka ulottuvan superzoom-linssin. Ne joille polttoväli sanoo jotain, voidaan kertoa, että luvut ovat 14-150 kertoimella x2. Muille riittää tiedoksi, että tällä kuvaa sekä Victorian putoukset, että kaukana niityllä juoksevan seepran. Ei se pieni ole, mutta ei ole itse kamerakaan. Tätä ei farkkujen etutaskuun tungeta, mutta menee hätätapauksessa reisitaskussa. Tämä Olympuksen linssi kannattaa hankkia pakettina kameran rungon kanssa, koska silloin sen saa halvemmalla. Lisäksi minulla on erittäin valovoimainen Panasonicin 20 mm f/1.7 -linssi. Sillä saa hyviä kuvia hämärässä. Kuten havaitsit: näihin runkoihin saa pariltakin valmistajalta linssejä, mikä laajentaa valikoimaa.

Markkinoilla itseäni houkuttaa lisäksi uusi 45 mm:n potrettilinssi ja hyvin laajakulmainen zoomi. Valmistaapahan Voigtländer aivan pirun valovoimaista f/0.95-linssiäkin m4/3-sarjan kameroille. Mitkä ovat omat haaveesi ja käyttötarpeesi? Tämmöisen välimallin kameran hankkijan ei siis pidä enää pelätä jumittuvan kuvauskohteissa linssin rajoitteisiin. Vaihtoehtoja on jo nyt markkinoilla riittävästi, kun mallisto on ikääntynyt noin kolmivuotiaaksi.

Usko pois. Tästä kamerasta tulee uusi suosikkisi!

Sis mitä ostankaan? Olympus E-P3 -runko, jonka kanssa paketissa 14-150 mm:n linssi. Siihen kylkeen Panasonicin hienoa jälkeä piirtävä 20 mm:n f/1.7 valovoimainen linssi.

Mitä se maksaa? Paha sanoa, koska tätä ei myydä pakettina ja hinnat heilahtelevat koko ajan malliston muuttuessa ja vanhojen versioiden dumppaamisen myötä.

Parasta rahalla: pelkkä runko on Saksasta 700 euroa ja linssit 400 euroa (14-150mm) ja 330 euroa (20mm). Tonnineljäsataa!!! Älä hätäänny. Nyt on ostajan markkinat. Hinnat laskevat koko ajan ja jos olet valmis tinkimään mallista, niin aivan erinomainen E-PL2, eli PEN-liten edellinen versio maksaa pitkän zoomin kanssa 750 euroa (Saksasta 700 euroa).

Hinta-laatu-suhde kohdillaan: todellisen löydön tekee E-PL1:een tyytyvä Sanomatalon Rajalasta: 500 euroa samalla linssillä. Jos ei tarvii kuvata kauas, niin lyhyemmällä zoomilla (14-42) saa setin 300 eurolla. Edullista, sanoisin! Itseasiassa helkutin hyvä tarjous, joka polkee saksalaistenkin hinnat.

Kaikkia kuvia ei aina saisi ilman järkkäriä. Kamera: Canon EOS 7D.

“Järkkäri”

Canon EOS 600D

Canon EOS 600D

En voi oikeastaan tällä hetkellä suositella järkkäriä. Jos tiedät sellaisen ehdottomasti haluavasi, niin mieti vielä kerran edellisessä osioissa esiteltyä micro four-thirds -kameraa. Jos väenvängällä haluat järkkärin, niin osta Canon tai Nikon. Hanki edullinen kolminumeroista sarjaa oleva runko ensin (esim. 550D tai D300) ja tutustu järkkärien maailmaan. Jos raha polttaa, niin osta kaksinumeroista sarjaa. Ennemmin käytä raha optiikkaan. Linssit säilyttävät arvonsa tulevaisuudessakin, mutta

runkojen ominaisuudet vanhenevat nykyisellä tekniikan kehitystahdilla käsiin. Kuten edellisissä osioissa todettiin: mikä maksaa nyt jotain, maksaa parin vuoden päästä puolet. Jos et tajua, miksi raha pitää käyttää optiikkaan, kannattaa ottaa selvää mitä eroa linsseillä on ja miten eri linssit vaikuttavat kuvattaessa. Se ei ihan niin ole, että isommalla tsuumilla pääsee lähemmäksi kohdetta. Syitä on monia, monia muitakin.

Oikeastaan järkkärin valinnassa ratkaisee kuulostaako Nikon vai Canon kivemmalta. Molemmat ovat enemmän tai vähemmän yhtä hyviä. Taannoisen testimme perusteella totesimme Kain kanssa Nikonin olevan voittaja. Siinä on seksikkäämpi suljinääni. Kuvaan itse Canonilla. Päädyin valintaan ennen testiä.

“Paras kamera”

Yhteenvetona täytyy vielä toistaa ne viisaat sanat tuolta ylempää:

“Paras kamera on se, joka sinulla on mukanasi.”

Tämän termin popularisoi uudelleen pari vuotta sitten valokuvaaja Chase Jarvis, joka innostui iPhonella valokuvaamisesta. Eli valintasi saattaakin olla laadukkaan kamerankännykän hankinta. Siitä kuvia on myös helppo jakaa, kuten useat uudet verkkopalvelut todistavat. Loppujen lopuksi jaetusta kuvasta on usein paljon enemmän iloa!

Kuvassa Canonin EOS sarjan tuotteet.

Järkkärin kanssa on usein liikaa kannettavaa. Kuvassa Canonin EOS-sarjan tuotteet.

Share

Afrikka iso — Suomi pieni

The Size of Africa Compared to Finland

The Size of Africa Compared to Finland

Bongasin tuossa Twitteristä hienon infografiikan, jossa näkyy Afrikan koko suhteessa muihin maihin. Kai Krause on huolestunut immappancystä, eli suurinpiirtein ihmisten kyvyttömyydestä tunnistaa alueiden kokoeroja kartalla. Normaali Mercatorin projektio, jonka näemme karttakirjoissa, tuppaa vääristämään Afrikan koon kärpäsen läjän kokoiseksi.

Mutta miltä Suomi näyttää verrattuna Afrikkaan? Otetaan Google Earth avuksi ja tehdään vertailu. Wikipediasta löytyy pinta-alat ja täytyy todeta, että Suomi on melkoisen pieni läntti keskellä Afrikkaa. Tosin olisin veikannut maamme mahtuvan Afrikkaan jotakuinkin sata kertaa, mutta ei. Suomi mahtuu afrikkaan vain 89 kertaa.

Väkilukuja vertaamalla Afrikka voittaa Suomen vielä selvemmin. Afrikan väkilukuun (rapia miljardi) mahtuisi kaikki Suomen asukkaat 186 kertaa.

On se iso!

Tässä alla vielä Kai Krausen alkuperäinen. Klikkaamalla grafiikkaa näet sen täydessä koossa.

True Size of Africa

Klikkaa grafiikkaa nähdäksesi alkuperäinen kartta täydessä koossa.

Share